Siirry sisältöön

Ahmed I

Wikipediasta
Ahmed I
Kahden pyhän moskeijan suojelija
Osmanien valtakunnan sulttaani
Valtakausi 22. joulukuuta 1603– 22. marraskuuta 1617
Edeltäjä Mehmed III
Seuraaja Mustafa I
Syntynyt 18. huhtikuuta 1590
Manisa, Osmanien valtakunta
Kuollut 22. marraskuuta 1617 (27 vuotta)
Topkapin palatsi, Konstantinopoli, Osmanien valtakunta
Hautapaikka Sulttaani Ahmedin moskeija, Istanbul
Puoliso Hatice Mahfiruz Sultan
Fatma Hatun
Mahpeyker Kösem Sultan
Lapset Osman II
Gevherhan Sultan
Ayşe Sultan
Fatma Sultan
Hanzade Sultan
Murad IV
Şehzade Bayezid
Burnaz Atike Sultan
Şehzade Kasım
Ümmühan Sultan
Ibrahim I
Abide tai Übeyde Sultan
Koko nimi Şah Ahmed bin Mehmed Han
Suku Osmani
Isä Mehmed III
Äiti Handan Sultan
Uskonto sunnalaisuus
Nimikirjoitus

Ahmed I (arab. أحمد الأول) ; (18. huhtikuuta 1590 – 22. marraskuuta 1617) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1603–1617.[1]

Hänen valtakauttaan heikensivät sodat, kapinat ja huono hallinto. Hän onnistui kukistamaan kapinat; hän teloitutti osan visiireistä ja karkotti monia hovin korkea-arvoisia virkamiehiä lahjonnan ja juonittelun vuoksi sekä otti käyttöön uusia säädöksiä maanhallinnon parantamiseksi.[1]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmedin vanhemmat olivat sulttaani Mehmed III ja tämän vaimo Handan Sultan, joiden vanhin poika hän oli. Hyvän koulutuksensa ansiosta Ahmed oli hyvin sivistynyt ja osasi puhua sujuvasti monia kieliä, kuten arabiaa ja persiaa. Häntä pidettiin myös hyvänä miekkamiehenä ja ratsastajana.

Şehzade eli prinssi Ahmed nuorena.
Sulttaani Ahmed I, 1600-luvun maalaus.

Sulttaani

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänsä kuoltua 14-vuotiaasta Ahmed I:stä tuli sulttaani, ja hän vangitutti mielenvikaisen pikkuveljensä Mustafan. Hän oli hyvin suosittu kansan keskuudessa, koska oli lahjakas poliitikko ja pani alulle suuria rakennushankkeita, kuten Istanbulin kuuluisan Sinisen moskeijan.[2] Tosin samaan aikaan korruptio alkoi rehottaa Osmanien valtakunnan armeijassa.

Ahmed I lopetti osmanien julman perinnäistavan, jossa uusi sulttaani surmautti kaikki veljensä ja velipuolensa valtaistuimelle noustuaan. Sen tilalle tuli veljien eristäminen kafesiin, kruununprinssin asuntoon Topkapın palatsin haaremiin, jossa heitä voitiin valvoa. Näin estettiin myös Osmanien suvun sammuminen, jos sulttaani olisi kuollut lapsettomana.[3][4]

Itävallan arkkiherttuakunnan kanssa allekirjoittama Zsitvatörökin rauha vuonna 1606 oli isku osmanien arvovallalle, ja hänen oli pakko laajentaa kaupallisia etuoikeuksia Ranskaan, Venetsian tasavaltaan ja Alankomaihin valta-alueensa sisällä.[1]

Ahmed I oli hurskas muslimi ja teki paljon lahjoituksia, erityisesti Mekan ja Medinan pyhille paikoille. Hän rakennutti vuosina 1609–1617 suuren Sinisen moskeijan eli Sulttaani Ahmedin moskeijan Hagia Sofian lähelle. Hänen seitsemästä pojastaan ​​Osman II, Murad IV ja İbrahim I nousivat lopulta valtaistuimelle.[1]

Vaimot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmed I:llä oli kolme tunnettua vaimoa ja useita nimeltä tuntemattomia jalkavaimoja, jotka olivat muiden prinssien ja prinsessojen äitejä.

  • Hatice Mahfiruz Hatun (n. 1590 – n. 1610/1615), ensimmäinen jalkavaimo; esikoispojan, tulevan sulttaani Osman II:n sekä ainakin neljän muun lapsen äiti.
  • Fatma Hatun, toinen tai kolmas jalkavaimo.
  • Mahpeyker Kösem Sultan (n. 1589–1651), toinen tai kolmas jalkavaimo, haseki sultan; ainakin kahdeksan lapsen äiti, heidän joukossaan tulevat sulttaanit Murad IV ja Ibrahim I.

Ahmed I:llä oli ainakin 25 lasta, joista kymmenen kuoli jo pienenä lapsena:

  • Osman II (1604–1622), Mahfiruz Hatunin poika; janitsaarit surmasivat hänet 14-vuotiaana.
  • Şehzade Mehmed (1605–1621), Kösem Sultanin poika; teloitettiin 16-vuotiaana velipuolensa Osman II:n määräyksestä.
  • Gevherhan Sultan (n. 1605/1606 tai 1608–1631), mahdollisesti Kösem Sultanin tai Mahfiruz Hatunin tytär
  • Ayşe Sultan (n. 1606 tai loppuvuosi 1608 − 1657), Kösem Sultanin tytär.
  • Fatma Sultan (n. 1606 tai loppuvuosi 1608 − 1667), Kösem Sultanin tytär.
  • Hanzade Sultan (1607–1650), Kösem Sultanin tytär.
  • Murad IV (1612–1640), Kösem Sultanin poika.
  • Şehzade Bayezid (1612–1635), Mahfiruz Hatunin poika; teloitettiin velipuolensa Murad IV:n määräyksestä.
  • Burnaz Atike Sultan (n. 1614–1674).
  • Şehzade Süleyman (1611/1612 tai 1615–1635), Mahfiruz Hatunin tai Kösem Sultanin poika; teloitettiin velipuolensa Murad IV:n määräyksestä.
  • Şehzade Kasım (1614–1638), Kösem Sultanin poika; teloitettiin velipuolensa Murad IV:n määräyksestä.
  • Ümmühan Sultan (ennen vuotta 1616 – vuoden 1688 jälkeen), avioitui Şehit Ali paššan kanssa.
  • Ibrahim I (1617–1648), Kösem Sultanin poika.
  • Abide tai Übeyde Sultan (1618–1648); avioitui Koca Musa paššan kanssa 1642.
Sulttaani Ahmedin moskeija eli Sininen moskeija, Istanbul. Arkkitehti Sedefkar Mehmed Agha 1609–1617.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmed I menehtyi 27-vuotiaana lavantautiin marraskuussa 1617. Uudeksi sulttaaniksi nousi hänen veljensä Mustafa I. Hänet on haudattu rakennuttamaansa Sulttaani Ahmedin moskeijaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Ahmed I | Reign, Succession, Dynasty | Britannica www.britannica.com. Viitattu 7.7.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Stoneman, s. 152
  3. ↑ https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000010483435.html
  4. ↑ Topkapi Palace: Topkapi Palace - Heart of the Ottoman Empire topkapipalace.org. Viitattu 16.7.2026. (englanniksi)
Edeltäjä:
Mehmed III		 Osmanien sulttaani Seuraaja:
Mustafa I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ahmed_I&oldid=24126426”